Riihimäen seudun Vihreät pitää hyvänä sitä, että Riihimäen Yleiskaavan 2050 tavoitteeksi on asetettu, että yleiskaava tukee Riihimäen hiilineutraaliustavoitteen edistämistä ja uusiutuvan ja hiilineutraalin energiatuotannon mahdollistamista sekä ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista. Pidämme myös hyvänä sitä, että yleiskaavan tavoitteena on vastustamattoman vartin kaupungin edistäminen, eli tiiviin, eheän ja ekotehokkaan kaupunkirakenteen edistäminen. Lisäksi on hyvä, että yleiskaava mahdollistaa keskustan ja asemanseudun rakennetun ympäristön kehittämisen täydentämisen ja tiivistämisen keinoin, sillä tällä tavoin voidaan vahvistaa vartin kaupunkia. On myös tärkeää, että kaava mahdollistaa Pasila-Riihimäki välin välityskyvyn nostamisen ja lisäraiteiden rakentamisen, sillä kestävän liikkumisen edistäminen on mm. ilmastopäästöjen vähentämisen näkökulmasta avainasemassa. Verrattuna voimassa olevaan yleiskaavaan, on uudessa yleiskaavassa parannuksia, mm. kehäteiden linjaukset on poistettu, minkä myötä vaikutusten arvioinnin mukaan ”niiden aiheuttamat kaupunkirakennetta hajottavat sekä maisemaa ja luontoalueita pirstovat vaikutukset poistuvat”, uusi viheryhteystarvemerkintä on lisätty Arolammin eteläosaan ja uusia luonnonsuojelualueita on lisätty.
Katsomme, että luonnoksen pohjalta tehdyn vaikutusten arvioinnin johtopäätöksiä ei ole riittävällä tavalla huomioitu, eikä merkittäviä haitallisia vaikutuksia riittävästi pyritty minimoimaan. Kaavaluonnoksesta tehty vaikutusten arviointi tuo esiin, että yleiskaavaehdotus ei toteuta kaikilta osin Riihimäen strategisia tavoitteita, eikä yleiskaavalle asetettuja tavoitteita, ja siksi kaavaa olisi pitänyt muokata vaikutusten arvioinnin pohjalta. Vaikutusten arvioinnin perusteella yleiskaava aiheuttaa toteutuessaan mm. merkittävää hiilivarastojen ja -nielujen pienenemistä sekä riskin kaupunkirakenteen hajautumisesta.
Ilmastovaikutukset
Luonnoksesta tehdyn vaikutusten arvioinnin perusteella haitalliset ilmastovaikutukset ovat merkittäviä, vaikka kaavan tavoitteena on edistää ilmastotavoitteiden toteutumista. Vaikutusten arvioinnin mukaan yleiskaavan toteutumisella on suuri negatiivinen vaikutus hiilinieluihin ja varastoihin: ”Hiilikartan mukaan Riihimäen yleiskaavan vaikutukset alueen hiilivarastoihin ja nieluihin ovat noin -586 000 tCO2 vuoteen 2050 mennessä. Etenkin TP-aluevarausten myötä poistuu hiilinieluiltaan ja -varastoiltaan arvokasta metsää.” Uusia aluerajauksia pitäisi rajata pienemmiksi, jotta vaikutukset hiilinieluihin ja varastoihin eivät olisi niin mittavia.
Kestävän maankäytön ja vartin kaupungin tavoitteen näkökulmasta on hyvä, että yleiskaavassa ei esitetä juurikaan uusia asuinalueita, joita ei olisi esitetty jo nykyisin voimassa olevassa yleiskaavassa. Nykyisen väestö- ja asuntotuotantoennusteen mukaan tämä luo riittävät edellytykset monipuoliselle asuntotuotannolle aina vuoteen 2050 asti.
Vaikka voimassa olevaan kaavaan verrattuna uusia asumisen alueita ei juurikaan osoiteta, nykytilanteeseen verrattuna uusia rakentamisen laajenemisen alueita on tarpeettoman paljon, ja rakentamisen laajeneminen uusille ennen rakentamattomille alueille aiheuttaa haittaa ilmastotavoitteiden saavuttamiselle ja luonnon monimuotoisuudelle. Tieto ja ymmärrys siitä, että meidän tulisi paljon aiempaa kriittisemmin suhtautua metsäkatoa ja luontokatoa aiheuttavan rakennetun alan laajenemiseen, on lisääntynyt merkittävästi sitten yleiskaava 2035:n laatimisen. Nyt ymmärrämme paljon paremmin, että maankäytön muutosten aiheuttamaa metsä- ja luontokatoa pitää hillitä sekä luonnon että ilmaston takia, ja siksi uusien alueiden ottamista rakentamisen käyttöön tulisi hillitä.
Kun ennen rakentamaton maa-alue otetaan rakentamisen käyttöön, menetetään paitsi maaperän ja kasvillisuuden hiilivarasto ja aiheutetaan merkittävä hiilipäästöjen piikki, samalla menetetään mahdollisuus alueen hiilinielun kasvattamiseen puhumattakaan menetetyistä luontoarvoista. Vaikka rakennettavaksi kaavoitettavilla alueilla ei olisi erityisiä luontoarvoja, on aivan ”tavallinenkin” luonto arvokasta sinänsä. Niin sanotun ”tavallisen” luonnon säilyminen on keskeistä siinä, että ekosysteemipalvelut ja lajit säilyvät elinkelpoisina – ei riitä, että suojellaan vain arvokkaimmat kohteet.
Kaupunkirakenteen eheys
Luonnoksesta tehdyn vaikutusten arvioinnin perusteella etäämmälle sijoittuvat etenkin reservialueet sekä kaupungin keskustan ulkopuolelle sijoittuvat kaupalliset alueet uhkaavat hajottaa kaupunkirakennetta ja heikentää kaupungin ja keskustan elinvoimaa. Asumisen reservialueilla on vaikutusten arvioinnin mukaan negatiivinen vaikutus saavutettavuuteen, sillä reservialueet irrallaan yhdyskuntarakenteesta. Asumisen reservialueet aiheuttavat riskiä yhdyskuntarakenteen hajautumisesta yhdyskuntarakenteen reuna-alueiden kehittymisen myötä. Riihimäen seudun Vihreät katsoo, että reservialueiden varaaminen on strategian vastustamaton vartin kaupunki -tavoitteen vastaista, ja katsoo, että reservialueita tulisi karsia. Lisäksi asumisen reservialueilla sijaitsee arvokkaita LUMOS-kohteita, jotka tulisi säästää rakentamisen ulkopuolella.
Vaikutusten arvioinnin mukaan myös laajoilla työpaikka-alueilla ja keskustan eteläisen liittymän yhteyteen osoitettujen uusien kaupallisten palveluiden toteutuminen voi heikentää Riihimäen nykyisen keskustan elinvoimaisuutta. Mielestämme tämä aiheuttaa merkittävän riskin kaupungin elinvoimaisuudelle ja vastustamaton vartin kaupunki -tavoitteen saavuttamiselle ja tältä osin yleiskaavaa tulisi muuttaa. Vaikutusten arvioinnissa todetaan: ”Laajojen työpaikka-alueiden sekä keskustan eteläisen liittymän yhteyteen osoitettujen uusien kaupallisten palveluiden alueiden toteutuminen voi heijastua myös Riihimäen nykyisen keskustan kaupunkikuvaan, mikäli palvelut ja niiden myötä ihmiset siirtyvät uusille alueille. Tällöin vaarana on nykyisen keskustan näivettyminen, joka voi näkyä kaupunkikuvassa tyhjinä liiketiloina ja pahimmillaan rakennusten ylläpidon loppumisena ja autioitumisena.” Riihimäen seudun Vihreiden näkökulmasta tämä on merkittävä riski, jota tulisi ehkäistä rajaamalla rakentamisen alueita.
Myös kaavatalouden näkökulmasta on järkevää kehittää tiiviisti, nykyisin rakennetuilla alueilla ja lähellä nykyisiä rakennettuja alueita. Vaikutusten arvioinnissa todetaan: ”Maankäytön kehittäminen taloudellisesti edullisella tavalla edellyttää uudisrakentamisen suuntaamista ensin niille alueille, jotka sijaitsevat mahdollisimman keskeisesti eli lähellä työpaikkoja ja palveluja ja ovat jo tehtyjen infrastruktuuri- ja palveluinvestointien piirissä tai lähimpänä niitä.”
Luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen
Kaavaselostuksen mukaan yleiskaavalla ”edistetään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä.” Maaperän, maan ja pohjaveden kestävää hyödyntämistä ei yleiskaava mielestämme edistä.
Pohjavesialueille osoitetaan uutta rakentamista. Läpäisevyyden muuttuminen vaikuttaa sadevesien imeytymiseen ja pohjaveteen. Vaikutusten arvioinnin mukaan “hulevesien määrän nousun ja laadun heikkeneminen mukana (erityisesti liikenne-, työpaikka- ja teollisuusalueilla) nousee myös haitta-aineiden imeytymisriski pohjaveteen. Teollisuusalueiden ja sen mukaisesti vaarallisten aineiden käytön ja kuljetuksen kasvaminen aiheuttaa onnettomuusriskin nousua, mikä voi heikentää pohjaveden laatua.” Riihimäen seudun Vihreiden näkemys on, että erityisesti pohjavesialueille suunnattua rakentamista tulisi rajoittaa varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Vaikutusten arvioinnin mukaan: ”Suurin osa varsinaisista muodostumisalueista sijaitsevat uudisrakentamisalueen ulkopuolella, vaikka esim. Heralan, Parman ja Riuttan harja-alueella uusia TP-, KM- tai A-alueita on suunniteltu osittain muodostumisalueiden päällekkäisesti tai suoraan niiden vierelle. Ainakin Herala ja Parma sijaitsevat 0,7–1,5 km:n päässä Herajoen ja Parmalan pohjavedenottamoista, joten niillä hulevedet ovat kriittisiä pohjaveden laatua vaarantavia riskitekijöitä.” Toki yleiskaavassa on annettu määräyksiä pohjavesivaikutusten lieventämiseksi yleiskaavassa, joita tulee noudattaa alueiden tarkemmassa suunnittelussa ja rakentamisessa, ja niitä pidämme erittäin tarpeellisina.
Viherkerroin
Yleiskaavaluonnoksesta tehdyssä vaikutusten arvioinnissa kannustettiin antamaan yleiskaavassa yleismääräys viherkertoimen käytöstä asemakaavatasolla. Sellaista ei ehdotukseen ole lisätty. Riihimäen seudun Vihreät pitävät tärkeänä, että yleiskaavassa olisi yleismääräys viherkertoimen käytöstä ja minimitasosta asemakaavatasolla, jotta se tulee varmuudella huomioiduksi tarkemmassa suunnittelussa. Viherkertoimella voidaan edistää mm. viihtyisyyttä, ilmanlaatua ja hulevesien hallintaa, mutta viherrakenteella on vaikutusta myös pienilmastoon ja lämpötiloihin katutasossa sekä meluun. Pidämme hyvänä tavoitetta kehittää tiivistä ja eheää kaupunkirakennetta, mutta on tärkeää, että tiivistämistä ei tehdä viher- ja virkistysalueiden kustannuksella. On tärkeää turvata ja vahvistaa viherverkostoa ja ekologisia yhteyksiä.
Jatkosuunnittelu
Pidämme tärkeänä, että yleiskaavassa on annettu yleisiä määräyksiä mm. ilmastovaikutusten vähentämisestä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, jotka on huomioitava jatkosuunnittelussa. Monessa kohtaa yleiskaavaehdotusta on tunnistettu, mitä mahdollisuuksia on tarkemmassa suunnitteluvaiheessa huomioida esimerkiksi luontoarvojen säilyttämistä, rakennusmateriaalien vähäpäästöisyyttä ja hiilivaraston kasvattamista, ja nämä linjaukset ovat jatkosuunnittelun kannalta tärkeitä. Kuitenkin yleiskaava on kaupungin merkittävin keino ohjata kaupunkirakennetta ja maankäyttöä kokonaisuutena. Yleiskaava vaikuttaa siihen, paljonko maankäytön muutosta, metsäkatoa ja ilmastopäästöjä sekä luontokatoa aiheutetaan, ja vaikuttaa pysyvästi mm. liikkumisen tarpeeseen. Tarkemmassa suunnittelussa voidaan oikeastaan enää vain hienosäätää syntyviä luonto- ja ilmastovaikutuksia ja vaikutuksia kaupunkirakenteeseen. Jos yleiskaavassa ohjataan laajentamaan rakennettua alaa ja mahdollistetaan kaupunkirakenteen hajautuminen, ei sitä enää tarkemmassa suunnittelussa voida korjata.
Kaupunkien hiilineutraaliustavoitteet nojaavat tyypillisesti siihen, että päästöjä vähennetään mahdollisimman paljon ja jäljelle jäävät päästöt kompensoidaan ensisijaisesti oman kunnan alueella. Vielä ei kunnille ole olemassa sääntöjä kompensointiin, mutta todennäköisesti suositeltavinta on pyrkiä kompensoimaan päästöt lisäämällä hiilinieluja oman kunnan alueella. Mikäli joudutaan ostamaan kompensointia markkinoilta, se tullee hyvin kalliiksi. Nykytilanteessa, jossa kokonaisuutena Suomen maankäyttösektori on muuttunut hiilinielusta hiilenlähteeksi, olisi kaupungin viisasta jo taloudellisestakin näkökulmasta varautua yleiskaavatasolla siihen, että löytyy alueita, joilla hiilinielua voidaan merkittävästi lisätä sen lisäksi, että maankäytön aiheuttamia päästöjä minimoidaan rajaamalla uusien alueiden ottamista rakentamisen käyttöön.