Valtuustokauden viimeisessä valtuustonkokouksessa muun muassa hyväksyttiin Riihimäen yleiskaava 2050 sekä tilinpäätös, jonka osana oli vuotuinen ympäristöraportti.

Yleiskaava on kuin kaupungin strategia kartalla – se kertoo, miten maankäytön keinoin toteutetaan kaupungin strategisia tavoitteita. Yleiskaava on kaupungin merkittävin keino ohjata kaupunkirakennetta ja maankäyttöä kokonaisuutena. Vastaavasti maankäyttö ja sen ohjaaminen on yksi kaupungin merkittävimpiä tapoja vaikuttaa luontokatoon ja ilmastonmuutokseen. Yleiskaava vaikuttaa siihen, paljonko maankäytön muutosta, metsäkatoa ja ilmastopäästöjä sekä luontokatoa aiheutetaan, ja vaikuttaa pysyvästi mm. liikkumisen tarpeeseen. Tarkemmassa suunnittelussa voidaan oikeastaan enää vain hienosäätää syntyviä luonto- ja ilmastovaikutuksia ja vaikutuksia kaupunkirakenteeseen. Jos yleiskaavassa ohjataan laajentamaan rakennettua alaa ja mahdollistetaan kaupunkirakenteen hajautuminen, ei sitä enää tarkemmassa suunnittelussa voida korjata.

Nyt voimassa olevassa yleiskaavassa on runsaasti yleiskaavoitettuja asumisen alueita ja työpaikka-alueita, jotka eivät ole toteutuneet. Mielestäni on tarpeetonta laajentaa alueita, kun entisetkään ei ole toteutuneet. Lisäksi ymmärrämme entistä paremmin, että maankäytön muutosten aiheuttamaa metsä- ja luontokatoa pitää hillitä sekä luonnon että ilmaston takia, ja siksi uusien alueiden ottamista rakentamisen käyttöön tulisi hillitä. Vaikutusten arvioinnin perusteella yleiskaava aiheuttaa toteutuessaan mm. merkittävää hiilivarastojen ja -nielujen pienenemistä sekä riskin kaupunkirakenteen hajautumisesta.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja luontokadon pysäyttäminen sekä luonnonmonimuotoisuuden kääntäminen elpymisuralle on kiireellistä. Maankäytön muutokset ovat tässä avainasemassa. Kun aiemmin rakentamaton maa-alue otetaan rakentamisen käyttöön, menetetään paitsi maaperän ja kasvillisuuden hiilivarasto ja aiheutetaan merkittävä hiilipäästöjen piikki, samalla menetetään mahdollisuus alueen hiilinielun kasvattamiseen puhumattakaan menetetyistä luontoarvoista. Vaikka rakennettavaksi kaavoitettavilla alueilla ei olisi erityisiä luontoarvoja, on aivan ”tavallinenkin” luonto arvokasta sinänsä. Niin sanotun ”tavallisen” luonnon säilyminen on keskeistä siinä, että ekosysteemipalvelut ja lajit säilyvät elinkelpoisina – ei riitä, että suojellaan vain arvokkaimmat kohteet. Riittävän laajat luontoalueet sekä ekologisen verkoston eheys on tärkeää, jotta lajit säilyvät elinkeilposina ja pääsevät siirtymään alueilta toisille.

Ilmastokriisin ja luontokriisin ratkaisun kannalta on välttämätöntä pyrkiä minimoimaan ihmistoiminnan aiheuttamat haitalliset vaikutukset, kuten uuden maan ottaminen rakentamisen käyttöön ja sitä kautta päästöt, hiilinielun menetys ja luontokato. Tämä ei kuitenkaan enää riitä, vaan hillitäksemme lämpenemistä ja kääntääksemme luonnon monimuotoisuuden elpymisuralle, meidän on paitsi vähennettävä päästöjä tehokkaasti ja minimoitava luonnolle koituvaa haittaa, myös löydettävä keinoja sitoa hiiltä pois ilmakehästä sekä parantaa luonnon tilaa ja luonnon monimuotoisuutta.

Riihimäen yleiskaavan yhteydessä myös ELY-keskus on nostanut esiin, että kaavaan pohjautuvassa jatkosuunnittelussa on tarpeen hyödyntää hiilinieluja ja -varastoja säilyttäviä ratkaisuja sekä kartoittaa keinoja, joilla hiilen sidontaa voidaan vahvistaa intensiiviseen rakentamiseen osoitettujen alueiden ulkopuolella. Samoin yleiskaavaehdotuksen vaikutusten arviointiraporttiin kirjattujen suositusten mukaisesti myös ELYkeskus pitää erittäin tärkeänä, että kaavassa tunnistetaan tulva- ja hulevesiteemojen lisäksi myös muita ilmastoriskejä ja niihin liittyviä varautumistoimenpiteitä. Tässä suhteessa yksi keskeisimmistä asioista on varmistaa, että yleiskaavoitus turvaa riittävän viheralueverkoston.

Vihreä valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että tarkemmassa suunnittelussa noudatettaisiin maankäytössä lieventämishierarkiaa ja pyrittäisiin luonnon kokonaisheikentymättömyyteen. Lisäksi jatkosuunnittelussa on tärkeää pyrkiä vähentämään maankäytön muutosten aiheuttamia päästöjä ja hiilinielujen ja -varastojen poistumia, sekä luoda toimintatavat korvata täysimääräisesti menetettyjen hiilinielujen ja -varastojen poistuma vahvistamalla hiilinieluja ja -varastoja muualla Riihimäen alueella.

Lieventämishierarkia tarkoittaa, että ihmisen toimillaan aiheuttamat haitat luonnolle pyritään ensisijaisesti välttämään (eli esimerkiksi asemakaavassa ohjataan rakentaminen siten, että mahdollisimman laajasti luontoa ja erityisesti arvokkaat luontoalueet säästyvät), toissijaisesti minimoidaan tai lievennetään haitat luonnolle (esimerkiksi jos joudutaan kaatamaan puita, istutetaan vastaavasti puita vahvistamaan heikentyvää ekologista yhteyttä), ja viimesijaisesti, jos luonnolle aiheutuu haittaa, hyvitetään koituneet haitat toisaalla tehdyillä luonnon monimuotoisuutta vahvistavilla toimilla. Kokonaisheikentymättömyys tarkoittaa sitä, että ihmistoimien kokonaisvaikutus ei aiheuta luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Toisin sanoen, jos joudutaan aiheuttamaan luonnolle haittaa esimerkiksi maankäytön muutosten kautta, se hyvitetään täysimääräisesti tekemällä monimuotoisuutta vahvistavia toimia toisaalla.

Vihreä valtuustoryhmä jätti valtuustoaloitteen, jossa esitetään näiden linjausten selvittämistä ja linjaamista kaupungin ympäristöpolitiikan päivittämisen yhteydessä.