10.10. vietettiin maailman mielenterveyspäivää. Se on tärkeä muistutus siitä, että jokaisen ihmisen mieli on yhtä tärkeä kuin keho. Vaikka puhe mielenterveydestä on lisääntynyt liian moni nuori voi yhä huonosti ja jää yksin.

Nuorten mielenterveyden haasteet ovat viime vuosina ne ovat pahentuneet räjähdysmäisesti. Koulupaineet, jatkuva suorittaminen, epävarmuus tulevaisuudesta ja sosiaalisen median luomat ulkonäköpaineet kuormittavat. Nuorilta odotetaan että tiedetään jo yläasteella mitä halutaan tehdä elämässämme, että pärjätän koulussa ja samalla hymyillään somessa kuin mikään ei painaisi.

Totuus on, että monia painaa. Ahdistus, uupumus ja masennus ovat yleistyneet huolestuttavasti. Mielenterveyspalvelut ovat ruuhkautuneet, ja avun saaminen voi kestää viikkoja tai jopa kuukausia. Moni nuori joutuu tilanteeseen jossa on helpompi olla hiljaa kuin yrittää selittää oloaan jollekin, jolla ei ole aikaa kuunnella.

On helppo sanoa, että nuoret voivat huonosti, mutta vaikeampi kysyä: miksi? Osa vastauksesta löytyy siitä, että yhteiskunta näkee suorittamisen tärkeämpänä kuin jaksamisen. Kun nuori pärjää koulussa oletetaan usein, että kaikki on hyvin. Jos hymyilee, ajatellaan että hän ei tarvitse apua. Mutta mielenterveysongelmat eivät aina näy ulospäin.

Kouluissa ja oppilaitoksissa pitää olla riittävästi kuraattoreita sekä opinto-ohjaajia joilla on aikaa kohdata nuori yksilönä eikä vaan työnä. Palveluiden on oltava helposti saavutettavia, eikä apua hakevan pitäisi joutua todistamaan hätäänsä saadakseen tukea.

Mielenterveyspäivä ei saisi olla vain yksi merkintä kalenterissa. Sen pitäisi muistuttaa meitä joka päivä siitä, että hyvinvointi on yhteinen asia. Meidän tulee rakentaa yhteiskunta, jossa nuorten ei tarvitse selvitä yksin, jossa apua saa ajoissa ja jossa on lupa olla keskeneräinen.

Mielenterveys on perusoikeus. Sitä ei pidä ansaita, eikä sen pitäisi olla etuoikeus.

Kirjoittaja: Okko Lausmaa

Julkaistu Aamupostissa 17.10.