Syksyn ensimmäisessä valtuustossa Riihimäellä käsiteltiin vihreän valtuustoryhmän aloitetta edistää luonnon kokonaisheikentymättömyyttä, luontopositiivisuutta sekä hiilinielujen ja varastojen säilyttämistä ja lisäämistä. Ajankohta oli osuva, sillä juuri edeltävänä lauantaina oli juhlittu Suomen luonnon päivää. Upeaa, että meillä on niin ainutlaatuinen luonto, että sitä voidaan juhlia. Kääntäen voi ajatella, että meillä on paljon menetettävää, jos emme tee viisaita päätöksiä.

Yksi tärkeimmistä keinoista, joilla kaupunginvaltuutetut ja kaupunki voimme vaikuttaa ilmastoon ja luontoon, on kaavoitus ja maankäyttö. Ne ratkaisevat pitkällä aikavälillä paitsi sen, miten kaupunki kehittyy ja mihin rakentamista ohjataan ja mihin jää esimerkiksi luontoalueita, myös sen, miten paljon luontoa tuhotaan rakentamisen tieltä, miten paljon kasvillisuuden ja maaperän hiilivarastoja menetetään rakentamisen takia, ja miten paljon menetetään hiilinieluja, jotka voisivat ilmastonmuutoksen hillinnässä auttaa ja sitoa hiilidioksidia pois ilmakehästä.

Ja nykyisin maankäytön muutosten aiheuttamista vaikutuksista luontokatoon ja kasvihuonekaasupäästöihin on entistä enemmän tietoa. Kaavan luontovaikutukset voidaan laskea luonnonarvohehtaareina. Samoin maaperän ja kasvillisuuden hiilivarastoista ja -nieluista meillä on paljon tietoa, ja voidaan laskea kaavan aiheuttama vaikutus ilmastoon paitsi rakentamisen myös maankäytön muutoksen osalta.

Tekemämme valtuustoaloitteen tavoite oli, että nyt kun tietoa on paljon, tämä tieto otettaisiin maankäytössä ja kaavoituksessa huomioon. Eli sitouduttaisiin siihen, että ensisijaisesti vältetään ohjaamasta rakentamista uusille aiemmin rakentamattomille alueille, ja että erityisesti vältettäisiin arvokkaita luontokohteita. Mikäli jossain kohtaa jouduttaisiin ottamaan uutta, ennen rakentamatonta maata rakentamisen käyttöön, pyrittäisiin ohjaamaan rakentaminen siten, että luontohaittaa syntyy mahdollisimman vähän, tai että sitä luontohaittaa voidaan lieventää samalla tontilla, tai lopulta jos luontohaittaa kuitenkin syntyy, se kompensoitaisiin muualla Riihimäellä eli tuotettaisiin saman verran luontohyötyjä kuin on luontohaittaa syntynyt.

Toisaalta ilmastonäkökulmasta aloitteemme tavoite oli, että kun nyt Riihimäen hiilivarastot ja nielut tunnetaan yleiskaavan valmistelun yhteydessä tehdyn selvityksen ansiosta, niin tätä tietoa hyödynnettäisiin maankäytön ohjaamiseen niin, että mahdollisimman vähän hiilivarastoa tai hiilinielua jouduttaisiin rakentamisen takia tuhoamaan.