Riihimäen väkiluku on kasvanut koko 2000-luvun ja mm. Tilastokeskuksen ennuste povaa kasvua tulevaisuudessakin, joskin hidastuneena. Monen riihimäkeläisen huolena on kuitenkin ollut palvelujen katoaminen Riihimäeltä ja kaupungin keskustan hiljentyminen. Ongelma on tuttu monilla paikkakunnilla: kauppa keskittyy ja siirtyy suuriin keskuksiin samalla kun verkkokauppa kasvaa. Liikkumisen halpuus ja helppous ovat mahdollistaneet sen, että nykyään ei ole tavatonta, että Riihimäeltä käydään shoppailemassa Tampereella ja Helsingissä asti. Riihimäeltä käydään isommissa keskuksissa, mutta näistä ei käydä samassa mittakaavassa Riihimäellä, joten kaupankäynti ja kassavirrat kaupungissa ovat ennen kaikkea meidän riihimäkeläisten varassa.
Kokonaan toinen kysymys on, pitääkö kaiken kaupunkia ja varsinkin sen keskustaa elävänä pitävän toiminnan rakentua nimenomaan tavaroiden ostamiselle? Toivoisin ja uskoisin, että Riihimäkeä kaupunkina ja sen kaupunkitilaa olisi mahdollista kehittää muutenkin kuin tavaran myynnin ja oston paikkana. Myös palveluita ja asiantuntemusta voi myydä ja niitä ei useinkaan ole järkevää lähteä ostamaan kaukaa. Myytävien palveluiden kehittäminen Riihimäellä ja sen keskustassa olisi tärkeää koko kaupunkimme ja erityisesti keskustan näkökulmasta. Eikä kaupungin keskustan ja kaupunkitilan tarvitse olla pelkästään kaupallista tilaa, jossa osallisuus perustuu rahan käyttöön ja kuluttamiseen. Elävyyttä voi edistää myös muilla toiminnoilla ja erilaisilla tapahtumilla. Näkisin, että Riihimäellä on paljon käyttämätöntä potentiaalia varsinkin sen keskustan kehittämisessä tähän suuntaa. Ylipäänsä olisi tärkeää, että riihimäkeläiset itse käyttäisivät oman kaupunkinsa keskustaa ja palveluita. Jos emme edes me itse, niin ketkä muut? Paikallispatriotismi kaupunkimme yrittäjien tukemiseksi ja keskustan elävänä pitämiseksi on tässä asiassa varsin hyväksyttävää.
Sami Louekari
Juttu julkaistu Aamupostissa 4.2.2017.