juttu julkaistu Aamupostissa 11.3.2017
Olen vuosia työskennellyt nuorten parissa. Ensin terveydenhoitajana ja nykyään järjestöasiantuntijana ammattiliitossa. Pyrin nykyisessä työssäni aktiivisesti tuomaan nuorten näkemyksiä esille työelämän päätöksentekoon.
Nuoret itse kokevat, että heillä on paljon annettavaa työelämälle. Heillä on nykyaikainen koulutus ja viimeisin tieto ja taito työelämää varten. He ovat innokkaita, joustavia ja kyseenalaistavat epäkohtia. Muutosvalmiutta heistä löytyy enemmän kuin pienestä kylästä. Kyynistyminen ei tätä porukkaa vielä vaivaa.
Ikään liittyvä piikittely on kuitenkin arkipäivää nuorten elämässä. Elämänkokemuksen puute ja sen varjolla vähättely otetaan usein tarpeettomasti esille. Nuoret kokevat että he joutuvat jatkuvasti todistelemaan omaa osaamistaan, ja toimimaan ikään kuin suurennuslasin alla.
Ideoiden torppaaminen ja muutosvastarinta on vahvasti läsnä suomalaisessa kulttuurissa. Siitä nuorisobarometrin tuloksetkin kertovat. Päätöksenteko ja vaikuttaminen on sijoitettu hyvin muodollisiin organisaatioihin ja instansseihin, joiden toimintaan mukaan lähtö ei tunnu luontevalta. Asioihin halutaan vaikuttaa, mutta vaikuttamisen väylät ovat jotain ihan muuta, kuin kabineteissa neuvottelu, kokouksissa istuminen, poliittinen loan heitto tai muu kuivakka pönöttäminen. Tätä kuitenkin yhteiskunta tarjoaa ja ihmettelee vielä kaupan päälle miksi nuoria ei kiinnosta. Ei kiinnosta kyllä paljon enää ketään muutakaan…
Nuorten epävarmuutta lisäävät jatkuvat poliittiset toimenpiteet, joilla heikennetään nuorten mahdollisuuksia kouluttautua ja elää omillaan. Samanaikaisesti työelämästä kuuluu uutisissa, että palkkoja pitäisi saada alas, työttömyysluvut on korkeita ja hyväkään koulutus ei takaa enää töitä yhteiskunnassamme. Lisäksi poliittisissa päätöksissä unohdetaan lähes järjestelmällisesti kestävän kehityksen mukaiset tavoitteet ja luontoarvot, joita nuorillemme on opetettu tavoittelemisen arvoisina asioina jo varhaislapsuudesta lähtien.
Kotimaan epävakaan tilanteen kanssa samaan aikaan esiintyy voimakasta vihamielisyyden nousua globaalissa mittakaavassa. Ei ihme että tulevaisuus tuntuu epävarmalta ja herättää huolta.
Maailma muuttuu ja politiikan on muututtava sen mukana. Äänestä tulevissa kuntavaaleissa nuorta ehdokasta. Jokainen joka uskaltaa lähteä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, on ansainnut mahdollisuutensa. (Ja tällä en nyt tarkoita tuulivoimaloiden vastustamista.)
Anne Lindgren
Riihimäki, vihreä kuntavaaliehdokas
