Kulttuuri on harvinaisen hankala käsite, jolla on lukuisia ristiriitaisiakin määritelmiä, ja vielä meidän jokaisen omat . Antiikin viljelyä tarkoittaneesta sanasta on päästy enemmän tai vähemmän hengen viljelyyn . Laaja sti ajateltuna kulttuuri on kaikkea sitä, mit en jokin ihmisjoukko jossakin ja tiettynä aikana eroaa muista – t ai miten jokin ihmisjoukko hahmottaa itsensä ja tekemisensä .
Ihmisyhteisön, kuten vaikkapa tietyn pienen kantahämäläisen pikkukaupungin asukkaiden, k annalta laajat selitykset ovat tärkeitä . Erityisen mielekkäitä ne ovat esimerkiksi tehtäessä jotakin ohjelmallista, kuten vaikkapa kulttuuripolitiikkaa tai kaupunkirakenteen kehittämistä. Taide ja kulttuuriperinnöstä kertovat esineet ovat epäilemättä osa k ulttuuria, mutta eivät yksinään. Riihimäkeläistä kulttuuria ovat myös kaupunkilaisten tavat, arvot ja yhteiset käsitykset. Miten ja missä haluamme asioitamme hoitaa ja aikaamme viettää?
Kehittyminen ja muutos ovat hyödyllisiä, j a usein väistämättömiä. Si tä tärkeämpää on ymmärtää ja kunnioittaa paikallista kulttuuriamme, eli kaupunkilaisten jakamia arvoja ja tapoja. Käsityksiä ja toiveita kaupunkitilan kehittämisestä on kerätty viime aikoina monin tavoin, eikä niitä pidä uhrata kasvuideologian edessä. Vast auksissa toistuu pikkukaupungin omakohtaisuus ja mittakaava. Kehittämisen kannalta mahdollisuudet ovat valtavia . M useot, teatterit , kirjasto ja kulttuurilaitosten ulkopuolinen kulttuurielämä ovat olleet täällä tavoiteltavia asioita jo kylän alkuaikoina , ja olisi outoa tulla nyt sanomaan, että väärässä olivat.
Meillä on totuttuja, tuhansien kaupunkilaisten käyttämiä tiloja ja alueita, jotka yksinkertaisesti eivät sellaisenaan siirry muualle, jos ihmiset eivät niitä mielessään ja mielellään siirrä. Riihimäe n keskusta on kaupunkimaisemana huomionarvoinen ja olennainen osa tätä kaupunkia. Sen säilyttäminen elinvoimaisena tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että elämää ei enää enempää siirretä sieltä pois. Asemanseudun kehittäminen tukee tiivistä kaupunkirakennet ta, kunhan pidetään mittakaava oikeana ja yhteys keskustaan elävänä ja avoimena.
Riihimäkeläistä kulttuuria voi arvioida ja suunnitella ulkopuolelta, mutta muuttaa sitä voimme vain me itse. Tasapaino muuttoliikkeen ja talouden hallinnan ja identiteetin v älillä on tärkeämpää ja ennen kaikkea kestävämpää kuin itseisarvoinen kasvuajattelu oletusten varassa. Viera i ksi ja tyhj i ksi jäävät muutoskohteet ovat muutenkin riittämättömäksi ajateltujen resurssien väärää käyttöä. Olisi mieletöntä lähteä taisteluun jo l ähtökohtaisesti vahvempia kilpailijoita vastaan heidän omalla vahvuusalueellaan.
Kaupunginvaltuutettu
Riihimäen Vihreät
