Kirjanpainaja on puolen sentin mittainen hyönteinen ja kokoonsa nähden aika tehokas. Se on kuusivaltaisen metsän tuholainen kuten havununna ja kuusentyvilaho, jonka aiheuttaa juurikääpä. Kuuset ovat valtapuulajeina suuressa osaa pohjoista havumetsävyöhykettä kuten Pohjoisessa Euroopassa ja Venäjällä suuret metsäalueet ovat metsäkuusivaltaisia. Kuusta myös istutetaan paljon ja se lisää metsien kuusivoittoisuutta.
Yhden puulajin metsät ovat alttiimpia monenlaisille luonnontuhoille, monimuotoiset metsät taas sietävät enemmän, koska mikään tuholainen ei kykene vahingoittamaan kaikkia puulajeja. Nykyisen kuusettumisen pääasiallinen syy on siirtyminen kuusten viljelyyn mäntyjen ja lehtipuiden suuren hirvituhoriskin vuoksi.
Ilmastonmuutos lisää kirjanpainajan elinvoimaa, sillä kun lämpösumma kasvaa, niin kirjanpainajalla on mahdollisuus tuottaa kaksi tai jopa kolme sukupolvea vuoden aikana. Tämä kasvattaa tuhoriskiä merkittävästi. Lisäksi kuivat jaksot haittaavat erityisesti vääränlaiseen metsämaahan istutettuja kuusia altistaen ne tuholaisille.
Ollaanko Turmiolan Tommin tiellä, kun suositaan vain yhtä puuta, jolla on jonoksi asti vihollisia? Nykyisen talousmetsäkäytännön mukaisesti metsässä on kolme aikakautta, ensiharvennus, kuitupuu harvennus ja päätehakkuu. Päätehakkuiäiset puut ovat isoja tukkipuita, joihin erityisesti kirjanpainaja toukkineen on mieltynyt ja joihin kuusentyvilaho iskee.
Mitä on tehtävissä? Jatkuva metsänkasvatus ja sekametsä vähentää tehokkaasti näiden tuholaisten elintilaa, sillä nuoriin puihin kirjanpainaja ei koske ja yksikään tuhohyönteinen ei uhkaa kaikkia puulajeja. Jatkuva kasvatus on metsälakiin kirjattu jo vuonna 2013, joten mikä estää siihen siirtymistä, jos se takaa metsille paremmat elinolot.
Julkaistu Aamupostissa 28.2.2023