Toukokuun viimeisenä päivänä valmistui Brommelsin työryhmän lausunto, jossa esitetään, että laaja valinnanvapaus sosiaali- ja terveydenhuollossa ulotettaisiin koskemaan myös kouluterveydenhuoltoa. Jatkossa siis vanhemmat saisivat itse päättää, kuka huolehtii lapsen kouluterveydenhuollosta.
Valinnanvapaus on hieno asia, mutta kouluterveydenhoitajana olen erittäin huolestunut siitä, miten se istuu kouluterveydenhuoltoon. Jotta valintaa voi tehdä, pitää tietää mitä kouluterveydenhuoltoon kuuluu.
Kouluterveydenhuoltoa ohjaa vuonna 2013 annettu oppilas- ja opiskelijahuoltolaki sekä vuonna 2011 voimaan astunut asetus koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta.
Lain mukaan koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palveluilla
1) edistetään ja seurataan oppilaitosyhteisön hyvinvointia sekä opiskeluympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta;
2) edistetään ja seurataan opiskelijoiden tervettä kasvua ja kehitystä, hyvinvointia ja opiskelukykyä;
3) tunnistetaan opiskelijoiden varhaisen tuen tarpeet ja järjestetään tarvittava tuki sekä ohjataan hoitoon ja tutkimuksiin.
Lisäksi kouluterveydenhuollossa tuetaan vanhempien ja huoltajien hyvinvointia sekä kasvatustyötä. Opiskeluterveydenhuolto sisältää opiskelijan terveyden- ja sairaanhoitopalvelut, jotka on järjestettävä yhtenäisenä kokonaisuutena.
Asetus velvoittaa koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa järjestämään laajat terveystarkastukset 1-, 5- ja 8-luokalla. Laajaan terveystarkastukseen kuuluu koko perheen terveyden ja hyvinvoinnin arviointi, minkä vuoksi tarkastuksiin kutsutaan myös vanhemmat/ huoltajat. Laajat terveystarkastukset tehdään terveydenhoitajan ja lääkärin yhteistyönä. Vanhemman/ huoltajan kirjallisella suostumuksella laajan terveystarkastukseen sisällytetään myös opettajan arvio lapsen selviytymisestä ja hyvinvoinnista. Asetuksen mukaan kouluterveydenhuollon tulee myös laatia laajoista terveystarkastuksista luokka- ja koulukohtainen yhteenveto, jonka avulla voidaan arvioida koko kouluyhteisön tilaa sekä mahdollisten lisätoimenpiteiden tarvetta.
Asetuksen mukaan terveydenhoitajan tarkastukset tulee järjestää kaikille ikäryhmille vuosittain. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi on terveydenhoitajan pyrittävä myös selvittämään terveystarkastuksista pois jäävien tuen tarve. Asetuksessa korostetaan lapsen erityisen tuen tarpeen selvittämistä, jos lapsessa, hänen perheessään tai ympäristössä on tekijöitä, jotka voivat vaarantaa lapsen tervettä kasvua ja kehitystä. Asetuksen toteutumista valvoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Terveydenhuoltolaissa edellytetään, että koulu- ja opiskeluympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä koulu- ja opiskeluyhteisön hyvinvointia seurataan kolmen vuoden välein. Tämä tarkastus on tehtävä yhteistyössä oppilaitoksen ja sen oppilaiden tai opiskelijoiden, koulu- tai opiskeluterveydenhuollon, terveystarkastajan, henkilöstön työterveyshuollon, työsuojeluhenkilöstön ja tarvittaessa muiden asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi tarkastuksessa todettujen puutteiden korjaamista on seurattava vuosittain.
Kouluterveydenhoitaja osallistuu myös oppilashuoltotyöryhmään, joka on moniammatillinen työryhmä, jonka tehtävä on edistää koulun ja sen oppilaiden terveyttä.
Ennen kaikkea kouluterveydenhoitajan tulee olla mahdollisimman läsnä lasten ja heidän perheidensä sekä koulun arjessa. Mitä useampana päivänä hän voi olla koululla, sitä mutkattomammin yhteystyö toimii.
Brommelsin esitys jättää ihmettelemään, kuka tulevaisuudessa ottaa vastuun kouluterveydenhuollosta? Kuka pitää huolen siitä, että kaikki lapset pääsevät terveystarkastuksiin? Kuka osallistuu terveydenhuollon asiantuntijana oppilashuoltotyöryhmiin? Miten koulun terveydellisten ja turvallisten olojen tarkastus toteutetaan?
Kouluterveydenhuolto on ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja mielestäni sitä on mahdotonta toteuttaa, jos yksi terveydenhoitaja vastaa yhdestä ja toinen toisesta lapsesta. Ennaltaehkäisevän terveydenhuollon pitää olla tasapuolista ja tavoittaa kaikki lapset. Meillä on tulevaisuudessa paljon haasteita lasten ylipainon, liikkumattomuuden ja syrjäytymisen vuoksi, joten kaikki ennaltaehkäisy, mitä voidaan tehdä, on erittäin tärkeää. Ennaltaehkäisyä ei voi etukäteen mitata rahassa, mutta tulevaisuudessa sillä voidaan säästää paljon!
Toivon todella, että esityksen tekijä vielä tarkentaa esitystään ja pitää huolen siitä, että tulevaisuudessakin jokainen lapsi tulee kuultua kouluterveydenhuollossa!
Tiina Mämmelä
Terveydenhoitaja
Valtuutettu
Tiina Mämmelä