Miksi leikkaamalla ei säästä?

Leikitäänpä hetki ajatusleikkiä, missä keskiverron etelä-suomalaisen kunnan valtuusto kokee, että velkataakka on liian suuri. Tehdään päätös leikata kunnan eri palveluita.

Ensimmäiseksi vähennetään määrärahoja päiväkodeista ja nostetaan ryhmäkokoa suuremmaksi, jotta laillisesti lastenhoitajaresurssit riittävät. Seuraavaksi päätetään siirtää koulujen korjaamista myöhemmäksi, parempaan taloustilanteeseen. Nostetaan kunnan tilojen vuokria. Luovutaan julkisen liikenteen lippusubventiosta. Vähennetään kulttuuriin suunnattuja määrärahoja ja lopuksi nostetaan terveydenhoitopalveluiden hintoja.

Säästöjä esittäneet valtuutetut kiittelevät toisiaan, sillä kunta on pitkästä aikaa voitollinen.

Nyt päiväkodit ovat täynnä lapsia, joita ei kuitenkaan ehditä hoitaa ja osa henkilökunnasta jää työuupumuksen vuoksi sairaslomalle. Koulujen opettajat ja oppilaat sairastuvat heikkokuntoisissa koulurakennuksissa. Osa opettajista, joutuu vaihtamaan työpaikkaa toiseen kuntaan pitkän sairasloman jälkeen. Harrastamisen hinta on noussut, sillä tilojen vuokrankorotukset on siirretty suoraan harrastusmaksuihin. Osa harrastajista lopettaa harrastuksen ja osa harrastusryhmistä lopetetaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Vetäjät jäävät työttömiksi. Ennen kilpaurheilua harrastanut nuori kuluttaa nyt iltansa paikallisen kauppakeskuksen rappusilla.

Säästöjä esittäneet valtuutetut paheksuvat nuorten huonoa käytöstä.

Lippusubvention lopettamisen jälkeen pääkaupunkiseudulla työskennelleen nuoren on vaihdettava asuinkuntansa toisaalle. Näin kaukaa ei kannata käydä töissä, vaikka se olisikin hyvin palkattua. Kulttuurin vähentämisen myötä ihmiset suuntaavat kulttuurinnälkäisinä naapuripaikkakunnalle nauttimaan teatterista ja museosta. Kulttuurimatkoilla käytetään usein huomattava summa rahaa. Terveyskeskusmaksujen noustua, yhä harvempi käy lääkärissä ennen kuin on pakko. Silloinkin kyse on vain ohikulkumatkasta erikoissairaanhoitoon.

Paikkakunnalta muuttavat pois jokainen, jolla on siihen mahdollisuus, sillä jäljelle jääneiden palveluiden taso on heikko. Säästöjä esittäneet valtuutetut esittävät jälleen, verotulojen vähennyttyä ja kustannusten sekä velan lisäännyttyä, uusia säästöjä. Tärkeintä on, ettei velkaa oteta. Säästöjä esittävillä valtuutetuilla on 90-luvun lama vielä mielessä yhtä kirkkaana kuin eilinen päivä. Valtuutettujen keski-ikä on 55 vuotta.

Siksi leikkaamalla ei säästä.

Joonas Mämmelä

Kuntavaaliehdokas (vihr.)

Riihimäki