Viimeisen muutaman vuoden ajan Riihimäellä on kukin kulttuurilaitos saanut vuorollaan pidättää henkeään epätietoisuudessa. Kouristuksenomaisten säästöjen paineessa Riihimäellä on selvitetty likipitäen jokainen mahdollisen versio toimijoiden ja tilojen vähentämiseksi. Surullisinta on, että todellisuudessa näin saavutettavat säästöt ovat häviävän pieniä verrattuna aineettomaan ja aineelliseen tappioon. Vertailut ovat olleet vahvasti ohjattuja ja kaupungin sisäiset vuokrat vaikeuttavat todellisia vertailuja. Kulttuurilaitosten käyttömenot ovat hyvin vähäisiä verrattuna niiden tuottamaan hyötyyn. Surkastuttaminen ei ole kehittämistä, eikä lyhytnäköisillä ja osin vääristyneillä taloudellisilla mittareilla voida mitata asioiden tärkeyttä.
Riihimäen kaupunginmuseo on pian 50 vuoden ajan toiminut paikkakunnan historian kannalta aivan korvaamattoman tärkeässä rakennuksessa. Ratainsinöörin talo valmistui alun perin 1858, neljä vuotta ennen rautatien avaamista. Rakennus on ollut todistamassa rautatien tuloa, taajaväkisen yhdyskunnan syntyä, kauppalaa ja lopulta kaupunkia. Kaupunginmuseo muutti Ratainsinöörin taloon, kun Riihimäki oli kymmenvuotias ja näin rakennuksen iästä kolmanneksen ajan siinä on toiminut museo. Rakennus on museokohde itsessään ja sellaisena korvaamattoman arvokas. Ei vain rahallisesti, vaan paljon suuremmalla tavalla. Pitkä museohistoria on itsessään arvokas, mutta kaikkein arvokkainta on se vuorovaikutus, joka museoon on tänä pitkänä aikana syntynyt. Vuorovaikutus eri sukupolvien riihimäkeläisten – ja toki muuallakin asuneiden ja asuvien – välillä. Riihimäki on olemassa olonsa ajan ollut leimallisesti kulttuurin tyyssija. Jo ennen kauppala-aikaa Riihimäelle asettuneet ihmiset tavoittelivat yhteisöstään monipuolisempaa ja kokoaan suurempaa. Tästä lähtökohdasta on seurannut valtavan paljon hyvää. Kasvupohjaa, viihtymistä, sitoutumista ja jopa harvinaisia ammatteja. Tähän me riihimäkeläiset olemme olleet tottuneita.
Hyvin monet asiat ympäristössämme ovat hyvin vanhoja, paljon itseämme vanhempia. Näissä ympäristöissä meidän jokaisen omat muistot – vaikkapa leikki- tai työpaikoista – yhdistyvät vanhempien ja uudempien sukupolvien muistoihin. Näin syntyy oma kotiseutu. Kulttuurin vaaliminen, tallentaminen, säilyttäminen ja esittäminen maksaa tietysti jotakin. Kulttuuriin käytetty raha kuitenkin poikii takaisin rahaa ja vielä paljon enemmän. Se luo yhteenkuuluvuutta, kiinnostusta ja merkityksellisyyttä. Aineettomat hyödyt ovat moninkertaisia. Riihimäen kaupunginmuseon tulee voida jatkaa toimintaansa Rautatienpuistossa Ratainsinöörin vanhassa talossa, joka on osa paikkakunnan syvintä historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta.
Anni Antila
Freelancer museoalalla
kaupunginvaltuutettu (vihr)
Riihimäki