Suomessa on käyty koko alkuvuosi kiivasta keskustelua varhaiskasvatuksesta.
Ongelmaksi on nousemassa se, että kotihoito ja varhaiskasvatus on asetettu vastakkain.
Riihimäen valtuusto teki muutama vuosi sitten päätöksen, jolla turvattiin subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikille lapsille.
Itse äänestin silloin oikeuden puolesta.
Työssäni terveydenhoitajana ja neljän lapsen äitinä näen, että varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus.
Jokainen vanhempi miettii varmasti mikä omassa elämäntilanteessa on paras vaihtoehto.
Perinteisesti nähdään, että vanhemmalla on oikeus viedä lapsensa varhaiskasvatukseen vain jos hän on töissä tai opiskelee. Jos uupunut äiti kokee, että lapselle on parempi olla päivähoidossa kuin kotona, ei hän ainakaan kaipaa enää kenenkään syyttävää sormea.
Omien lasteni kohdalla olen kokenut koko joukon erilaisia hoitomalleja kotihoidosta päiväkotiin.
Vanhimmat tyttäreni ovat olleet ensin aivan ihanalla perhepäivähoitajalla ja sen jälkeen olemme tutustuneet useampaan päiväkotiin lastemme kautta.
Lähes kymmen vuoden kokemuksella koen, että Riihimäellä tehdään varhaiskasvatusta suurella sydämellä. Lapseni ovat oppineet päiväkodissa paljon asioita, joita en olisi kotona koskaan voinut opettaa ja saaneet ystävyyssuhteita, jotka ovat jatkuneet lasten mentyä jopa eri kouluihin. Siksi mietinkin, miksi jonkun toisen perheen lapsi ei olisi oikeutettu samoihin asioihin vain vanhempiensa tilanteen takia. Siksi näenkin, että varhaiskasvatus on nimenomaan jokaisen lapsen oikeus.
Riihimäellä on tehty, myös päätös olla nostamatta päivähoidon ryhmäkokoja lain sallimille enimmäistasoille. Se on mielestäni osoitus varhaiskasvatuksen henkilökunnalle, että arvostamme heidän työtään ja haluamme taata heille mahdollisuuden tehdä työtään kasvattajina, emme lapsen säilytyspaikan vartojina.
Toivon kaikkien lasten ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan puolesta, että myös tuleva valtuusto arvostaa sitä työtä, jota varhaiskasvatuksessa tehdään. Ja toivon, että uusikin valtuusto ymmärtää, että subjektiivinen päivähoito-oikeus on nimenomaan lapsen oikeus ja perheillä pitää olla mahdollisuus se valita!
Tiina Mämmelä
