Viimeisen muutaman vuoden ajan Riihimäellä on kukin kulttuurilaitos saanut vuorollaan pidättää henkeään epätietoisuudessa. Kouristuksenomaisten säästöjen paineessa Riihimäellä on selvitetty likipitäen jokainen mahdollisen versio toimijoiden ja tilojen vähentämiseksi. Surullisinta on, että todellisuudessa näin saavutettavat säästöt ovat häviävän pieniä verrattuna aineettomaan ja aineelliseen tappioon. Vertailut ovat olleet vahvasti ohjattuja ja kaupungin sisäiset vuokrat vaikeuttavat todellisia vertailuja. Kulttuurilaitosten…