Riihimäellä on tehty isoja hakkuita laajalti ympäri kaupunkia. Uutisoinnista saa vaikutelman, että sekä suunnitelmissa että toteutuksessa on ollut vakavia puutteita. Ympäristöpuolen näkemystä ei ole kuultu ja kaatofirma on osittain kaatanut puita toisin kuin on sovittu. Hakkuut eivät tällaisenaan missään nimessä ole olleet kevyitä. On käsittämätöntä, että nykyaikana kenellekään tulee edes mieleen käsitellä taajamametsiä ja lähivirkistysalueita talousmetsätyylillä.

Maanomistajan tai hakkuuoikeudenhaltijan vastuulla on selvittää etukäteen, voiko kuviolla olla liito-oraville sopivaa elinympäristöä. Heikentämiskielto pätee, oli tietoa direktiivilajin esiintymisestä tai ei.

Yleistyvä trendi on, että kaupungin tärkeät lähivirkistysalueet pysyvät peitteisinä ja niistä poistetaan vain oikeasti vaarallisia puita. Niissä ei pitäisi lainkaan tehdä metsätaloudellisia toimenpiteitä. Vaarallisten puidenkin kohdalla puu pitäisi kaataa ja jättää sijoilleen lahopuuksi turvaamaan ja ylläpitämään luonnon monimuotoisuutta.

Luontokato on ilmastonmuutoksen tasoinen uhka. Nykyisessä ilmapiirissä näin leväperäiset hakkuut ovat luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta aivan käsittämätön ratkaisu. Menettely antaa kuvan vakavasta piittaamattomuudesta ja ammattitaidottomuudesta. Hakkuut ovat malliesimerkki siitä mitä tuhoa piittaamattomuus ja kaupungin toimintojen välisten prosessien sakkaaminen aiheuttaa luonnolle ja luonnon monimuotoisuudelle. Kaupungin metsän- ja viheralueiden hoidon ohjeistuksessa ja protokollissa on selvästi tarkentamisen varaa.

Ohjeistus ja valvontavastuu on viimekädessä aina tilaajalla. Vastuun pallottelun sijaan on välittömästi tehtävä korjaustoimenpiteitä prosesseihin ja toimintoihin. Kaupunkiin on laadittava luonnon monimuotoisuutta turvaava toimenpideohjelma, jolla varmistetaan että laatupoikkeamia ei synny jatkossa.

Riihimäen seudun Vihreät ry.